Essays

Pinnan alla

Kutsun tätä tekstiä uppokritiikiksi. Uppokritiikissä kirjoitetaan esityksistä, joiden sisään kirjoittaja on uponnut, tai jotka haluavat hänet sinne upottaa. Englanninkielisessä maailmassa tätä kutsutaan useimmiten immersioksi. Kirjoitin tämän viisiosaisen tekstin osana Esitys-lehden toimituksen viikon mittaista työskentelyä Ajankohtaista-numeron 3/2016 parissa. Teksti on kirjoitettu viiden päivän aikana 13.-17.9.2016, yksi osa päivässä.   I PROLOGI Syksyllä 2001 hakkasin takkapuita ulkorakennuksessani…

Posted by admin in Esitys magazine, Essays, In Finnish / 18/09/2016 /Leave a comment

Valease ja Dionysoksen nänni – teatterin, performanssin ja esityksen metaforisuudesta

Julkaistu Esitys-lehdessä 1/2014.   Sivullinen havaitsi “miehen” kädessä “pitkän aseen” Halisten sillan kohdalla. Paikalle hälytettiin nopeasti useita poliisipartioita. Kohteessa poliisi suoritti kiinnioton käskyttämällä, eli poliisi käski kuuluvaan ääneen oletettua asemiestä laskemaan esineen käsistä.Selvisi, että asemies olikin nuori poika, joka oli matkalla kouluun. Aidolta näyttänyt ase oli muovikuulapyssy. Poika ei ollut uhannut leikkiaseella ketään. […] Kun…

Posted by admin in Esitys magazine, Essays / 15/01/2014

Katoava elimistö – itsen rajat esityksessä

Teksti on julkaistu Todellisuuden tutkimuskeskuksen kustantamassa kirjoituskokoelmassa Kokeva keho (2011, toim. Julius Elo ja Tuomas Laitinen).   1. ESITYKSEN SANAT Me teemme esityksiä. Mitä se nyt sitten tarkoittaa? Alastomana seisomista galleriassa muutaman taiteilijakollegan todistaessa? 1800-luvulla kirjoitettujen vuoropuhelujen näyttämöllistämistä keski-ikäisen naisväestön kulttuurinnälkään? Lauluja ja tanssia romanttisen rakkauden ongelmista? Veren valumista taidemuseon lattialle? Stadionkonsertteja? Viihdettä? Yhdessäoloa? Tekstiä?…

Posted by admin in Essays / 05/05/2011

Katsoja esityksen tekijänä

Teksti on julkaistu teoksessa Nykyteatterikirja – 2000-luvun uusi skene. Toim. Annukka Ruuskanen. Teatterikorkeakoulu ja LIKE, 2011.   Jos katsomo määritti antiikin Kreikassa teatterin (kr. theatron = katsomo), niin myös uuden esitystaiteen keskeinen tekijä on katsoja. Katsoja on nykyajan esityksissä yhä enemmän nimenomaan tekijä, yksi osatekijä teoksen luomisen prosessissa. Kokemus esityksen vastaanottamisesta muodostuu katsojassa, esityksen valmistaneen…

Posted by admin in Essays / 05/01/2011

Minä ja Chris Burden

Teksti on julkaistu Esitys-lehdessä 2/2009.   ”Miksi taiteilijat haluavat olla pyhimyksiä?”, kysyy itsereflektiivisesti hengellinen kestävyystaiteilija Linda Montano. Ikonin, pyhimyksen kuvan, suhde itse pyhimykseen muistuttaa kovasti elävien taideteosten suhdetta kertomuksiin niistä. Esityshistorian pyhäinjäännösmäinen luonne korostuu kun tutkitaan Montanon aikalaisen ja legendaarisen taiteelle uhrautujan, Chris Burdenin, 70-luvulla toteutettujen performanssien ikonisia jäänteitä. Nuori Burden teki itsestään sankarimyytin ja…

Posted by admin in Esitys magazine, Essays / 15/04/2009

Entinen katsoja

Teksti on julkaistu Esitys-lehdessä 2/2008.   Kävelen Organisaation toimistotilojen kierreportaita yläkertaan. Olen juuri viettänyt ainakin puoli tuntia eläimenä kopissa katsojan kanssa ja sen jälkeen kouluttanut hänet eläimeksi ja jättänyt sinne. Katson hämmästyneenä ympärilleni. Esityksen maailma on muuttunut sen jälkeen kun astuin koppiin. Aula on tyhjentynyt ja tilan takaosasta kuuluu meteliä. Muutamia esiintyjiä näkyy siellä täällä….

Posted by admin in Esitys magazine, Essays / 15/09/2008

Olemisen bordunat

Teksti on julkaistu Todellisuuden tutkimuskeskuksen kustantamassa kirjoituskokoelmassa Ei-ymmärtämisen eteisessä (2008).   “Borduna (lat.bordunus, engl. drone, ransk. bourdon, saks. Bordun) on musiikissa käytetty termi samalla korkeudella jatkuvalle äänelle, joka säestää musiikkiteoksen muita ääniä. Kirkkolaulussa voidaan puhua bordunaäänestä. Joissain soittimissa on bordunakieliä (esim. sitar) ja säkkipillissä on bordunapillejä. Myös urkupiste on eräänlainen borduna, mutta urkupisteestä puhutaan silloin,…

Posted by admin in Essays / 01/09/2008