Manifesti esityksestä todellisuuden tutkimuksen välineenä

Teksti on julkaistu Esitys-lehdessä 2/2011.

 
 

Esitys kääntyy englanniksi sanalla preformance [ei performance].

 

Preformance on esi-muodostus. Esi-tys on sitä mitä esi-intyjä, preformer, esi-ttää. Se on tekijän tarjous.

 

Esityksen tekijä valitsee parametrit, joiden puitteissa hän haluaa todellisuuden muodostuvan. Parametrien yhtälö on esitys.

 

Esityksen tekijä esimuodostaa todellisuutta, jonka todellinen muodostuminen tapahtuu vasta katsojassa.

 

Katsoja täydentää esityksen todellisuudeksi.

 

Esityksen tapa tutkia todellisuutta on kokeileva – kuten käden, joka hapuilee viimeistä perunaa pimeän säkin pohjalta. Esitys on hypoteettinen hahmotelma siitä, mitä todellisuus voisi olla.

 

Esityksellinen todellisuuden tutkimus on poleeminen haaste. Se uskoo, että on olemassa todellisuus ja että tuon todellisuuden tutkiminen kokeilemalla on sekä mahdollista että vaivan arvoista.

 

Esitys ei tutki todellisuutta ylipäätään, vaan sitä todellisuutta, joka esityksen hetkellä avautuu.

 

Esitys kokeilee todellisuudella, todellisuutta ja todellisuudeksi.

 

Käyttämällä esityshetken todellisuutta materiaalinaan, ja paikkana jossa ilmentyä, esitys kokeilee todellisuudella.

 

Muuntamalla esityshetken todellisuuden tavanomaisesta esitykselliseksi esitys kokeilee todellisuutta.

 

Kurottamalla kohti esityksen jälkeistä todellisuutta, sen utooppisia tai dystooppisia seuraamuksia, esitys kokeilee todellisuudeksi.

 

Esitys on mikroutooppinen käytännön todellisuusmuunnos.

 

Esityksen menneisyys on valmistautumista, nykyisyys todellisuutta ja tulevaisuus utopiaa.

 

Esitys on nykyhetkeä materiaalinaan käyttävä todellisuuskoe.